Osa 4

Tänään olisi koulun valmistujaiset. Yritin laittaa itseäni nätiksi, meikistäni ei vaan tuntunut tulevan mitään. Olin ostanut jopa siistin mekonkin, joka ei paljastanut kaikkea.

Äiti heitti minut koululle, olisi kuulemma nähtävä, että todella saan paperin käteeni. No sainhan minä. Äiti oli ylpeä. 

Äiti halusi vielä käydä ottamassa kuvankin, josta voi sitten teettää kortit sukulaisille. Pitäähän suvun tietää, että perheen mustalammaskin osaa jotain. Kuvaussession jälkeen lähdettiin kotiin päin, on lyhyt työvuoro vielä tänään töissä.

Työpaikkani sijaitsee samassa rakennuksessa kuin meidän asunto. Tämä kaupunki on todella pieni, mihinkään ei ole pitkä matka. Olen tehnyt nyt pari kuukautta satunnaisvuoroja täällä, ihan kiva paikka ja kivaa hommaa.

Työpäivä meni nopeasti, asiakkaita oli pari, eikä joutenoloa paljoa ollut. Tuleva ilta poltteli jo. Olisi tarkoitus mennä lammelle piknikille, viettämään päättäreitä. Ehkä myös eksyä jonnekin muualle viettämään loppuilta.

Kävin kotona vaihtamassa vaatteet. Iski taas vaatekriisiä, mitä puen päälleni? Olisi pitänyt ostaa jotain uutta. Hätkähdin puhelimen soittoon. Sanna soitti ja sanoi olevansa 5 minuutin päästä alaovella kyydin kanssa. Vittu.

Kamala hoppu tuli ja heitin ensimmäiset käteen osuvat vaatteet niskaan ja painelin rappuja alas.

Lammella oli kivasti porukkaa, tuttuja ja tuntemattomia. Myös eräs Henri, jonka kanssa olen jo pitkään vaihdellut katseita. Ehkä voisin mennä juttelemaan..

 

Olin jo kävelemässä Henrin luo, kun Johanna tuli repimään minua luokseen.

”Tein meille kunnon sekoitukset kotona, sinun on Anna pakko maistaa tätä!”, Johanna sano tohkeissaan jo ollessaan pienessä hiprakassa.

”Mikäs siinä”, ja kulautin juomaa kurkusta. 

Ilta alkoi mukavasti, tyypit kertoivat kivoja juttuja, kävi uimassa, otettiin aurinkoa, juotiin viiniä.

 

 

”Moi Anna! Oletko kauankin ollut täällä? Äsken vasta huomasin sinut”, Henri kysyi ja istui vierelleni.

”No moi. Tulin jo pari tuntia sitten. Minun pitikin tulla moikkaamaan sinua, mutta se jäi”, Anna selitti paistatellen auringossa.

Juteltiin mukavia, vaihdeltiin kuulumisia ja heitettiin härskiä läppää. 

 

llan hämärtäessä alettiin tehdä lähempää tuttavuutta, vaihdettiin suudelmia ja kosketuksia.

 

”Mennään minun luo”, Henri sanoi ja ojensi kätensä.

Heitin kamat kasaan ja ojensin käteni ”Mennään vaan”, niinpä lähdettiin kävelemään Henrin luo. Sinne ei ollut matkaa kuin kilometri.

 Ovesta sisään päästyä Henri suuteli kiihkoissaan minua ja ohjasi meidät makuuhuoneeseensa.

Hän riisui meidän molempien vaatteita vuoron perään pois ja kaatoi meidät sängylle.

 

Aamulla heräsin alasti ja yksin sekaisesta sängystä. Missä Henri? Toisesta huoneesta kuului kolinaa, Henri tuli huoneeseen.

 

”Anteeksi, en kai herättänyt? Ei ollut tarkoitus”, Henri sanoi hiljaisella äänellä ja tuli antamaan suukon otsalleni.

”Ei, ei se mitään..”, sanoin hämilläni.

Onko tämä jotenkin vakavaakin? Mitä minulta meni ohi ja missä vaiheessa? Harvoin sitä noin tunteellisia ollaan yhden yön jälkeen, kun ei olla kauaa tunnettu.

”Tunnut erilaiselta kuin olen ymmärtänyt”, Henri sanoi vilkuillessaan minua.

”Mitä meinaat?”, kysyin, vaikka ymmärsin kyllä minkä kuvan hän on minusta saanut.

Pomppasin pois sängystä ja puin ripeästi ylleni Henrin nuolevien katseiden alla.

 

Henri otti minua kädestä kiinni ja veti minut keittiöön pöydän ääreen, hän oli tehnyt aamupalaa nukkuessani.

”Luulin.. Luulin vain sinua jotenkin erilaisemmaksi, olitkin mukava, hauska. Ei tosin omanikaan maine ole sinun mainettasi parempi”, Henri mietti ääneen.

”Jaa. Et tiedä minusta mitään.”, toksautin. Luuleeko hän tuntevansa minut yhden illan ja yhden yön seksin jälkeen? Mikä sika!

 

”Anna älä mene! Ymmärsit väärin!”, Henri huusi perääni. ”Ei ollut tarkoitus loukata, pidän sinusta”, Henri jatkoi.

”Ihan sama”, huusin ja lähdin ulos ovesta. ’Kuoreni’ petti, vaikkei olisi saanut. Tyhmä minä! Ei saisi nauttia otsasuudelmista, halauksista tai mistään varsinkaan Henrin kaltaisen ihmisen tekemänä. En tahdo tunteita peliin, en tahdo mitään vakavaa, en tahdo rikkoutua.

Kävelin kotiin pari kilometriä, krapulakaan ei pahemmin haitannut.

Tänään olisi tanssiharkat ja ajoissa nukkumaan meno, huomenna olisi työpäiväkin edessä. 

Söin rauhassa aamupalaa, vaikkakin se olisi jo välipalaa kellosta päätellen. Menin pakkaamaan laukun ja lähdin hallille. Kiitin etten ollut juonut enempää, kuka jaksaa hyppiä krapulassa?

 

Muut olivat jo paikalla, tänään harjoitellaan tulevan esityksen liikkeitä.

Ei tuntunut kamalan hyvin onnistuvan liikkeet minulta, olin pettynyt. Ajatukset muutenkin hortoilivat siellä täällä. Olen aivan sekaisin. Olisiko jo aika antaa periksi? Antaa anteeksi maailmalle.

 

Kotiin tultua menin suihkuun ja söin iltapalan. Kännykkä tulvii viestejä.

Pari Henriltä, kysymyksiä kysymysten perään. Luulisi, ettei häntä haittaa yhden yön juttu, hänhän on tunnettu niistä. Yksi viesti Matiakselta, kysyi tavataanko. Hmm, tahdonko? Vastasin, että kiireitä. Sannakin kirjoitteli hukanneensa minut yöllä.

Menen nukkumaan, olen väsynyt, olen poikki, olen rikki.