Osa 5

Pahoittelen piiitkää päivitystaukoa!! Kaikkea mahollista on kerinny tapahtumaan, niin tää ei tuntunu niin tärkeältä ja kiireelliseltä hommalta. Jos taas tästä sais kiinni kun kiireet hälventyny (:

----------------------------------------------------------------

Aamulla heräsin ajoissa pukemaan ja laittamaan itseni valmiiksi työpäivään. En tykkää pukeutua töihin, on oltava niin "virallinen" ja siisti. Ei sentään ole onneksi mitään yhteisiä työvaatteita.

Työpäivä ei sujunut kamalan hyvin, tavarat tuntuivat putoilevan ja mikään ei onnistunut. Onneksi asiakkaat sentään olivat tyytyväisiä, valituksia en olisi jaksanut tänään.

Olin niin onnellinen kun kelloa katsoessa huomasin työpäivän olevan ohi. Nyt viivana kotiin relaamaan.

Rappukäytävään mennessä Matias tuli ovella vastaan.

”Anna.. Et ole paljoa viesteihin vastaillut. Tulin just teidän ovelta, mutta kukaan ei avannut. Teinkö aiemmin jotain väärin?”, Matias katsoi hieman surullisesti.

”Et.. Ei vain ole ollut intoa mitään kohtaan. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.”, sanoin pettyneesti. Nyt Matias luulee, etten ollenkaan pidä siitä. En minä sellaista kuvaa ole tahtonut antaa!

”Mutta Henri kuitenkin kelpasi?”, Matias kysyi.

”Voi vittu! Oletpa reilu! Kuuluuko se sinulle? Milloin sinusta on tullut minun vahtikoira?”, tuohduin ja lauoin totuuksia naamaan.

”Paska. Anteeksi Anna kamalasti, anteeksi! En tosiaankaan.. Tai siis, tahtoisin nähdä sinua, tahtoisin deiteille sinun kanssa.”, Matias yritti paniikissa selittää.

”Anna minun olla.”, sanoin pettyneenä ja lähdin rivakkaasti rappusia ylös  kotiin.

Kuinka pettynyt voi olla? Inhottavaa, että Henri on jo juorunnut. Mitä kaikkea hän on kertonut?

Matiakselta tuli tekstiviesti, jossa kertoi Henrin käyttävän vaan kaikkia hyväksi ja ettei Matias tahdo samaa minulle. Teenhän minäkin niin? Otan ja käytän jätkiä, ilman tunteita.

Menin Helin huoneeseen, lysähdin sängylle.

”Et ollut avannut äsken ovea?”, kysyin naurahtaen.

”Ai se on soinut vai? En ole kuullut, musiikki pauhannut.”, Heli hymyili.

”Miksi täällä haisee näin pahalta?”, ihmettelin haistellen.

”Oksensin..”, Heli sanoin hiljaisesti vaikerrellen.

”Miksi, taas? Oletko raskaana?”, kysyin hämmästellen.

Hetken oli hiljaista. Kerkisin jo pelätä, että Heli tosiaan on raskaana. Hitto!

”No en, hei haloo olen neitsyt.”, Heli vastasi.

”Hei Heli oikeasti, mikä on?”, huolestuin ja menin lähelle siskoani.

Heli purskahti itkuun, menin ottamaan hänet halaukseen.

”Olen jonkun aikaa oksennellut tarkoituksella. Tuntuu pahalta kun kaikki muut ovat kauniimpia kuin minä. Tunnen itseni niin rumaksi. Sinäkin noin kaunis, olen kateellinen niin monelle.” Heli selitti itkien.

”Hei et todellakaan ole ruma! Etkä läski, että sinun muka tarvitsisi laihtua. Heli ei näin, en tahdo, että sinuun sattuu. Olet näteimpiä tuntemiani nuoria naisia.”, sanoin huolestuneena ja yritin lohduttaa.

Sain Heliä vähän rauhoiteltua, jotta hän voisin kunnolla kertoa mitä on meneillään. Pitkä keskusteli käytiin aiheeseen liittyvistä asioista.

”Koska olet noin hyvä meikkaaja ja hiusten laittaja, tahdotko auttaa?”, Heli kysyi.

”Tietysti voin. Tahdon tukea sinua! Et saa todellakaan oksennella, en tahdo sinulle käyvän mitään. Oikeasti.”, yritin vakuuttaa Heliä.

”Lupaan yrittää lopettaa ja lopetankin, olen vähentänyt entisestä. Oli helpottavaa kertoa.”, Heli vastasi.

Hain sakset ja kamman, meikkipussini ja aloin hommiin. Kuuntelin Helin toiveita ja ajatuksia. Miten en ollut aiemmin huomannut, taikka Heli ei ollut kertonut? En olisi uskonut. Tämä tuntui lähentävän meitä siskoksina. Mutta minulle tämä oli kova paikka, me ei oltukaan niin läheisiä kuin tahdoin ja luulin meidän olevan. Minun on skarpattava, Helin vuoksi.

Katsoimme molemmat haltioituneina peiliin, kuinka ihminen voikaan pienillä asioilla muuttua. 

Heli oli tyytyväinen lopputulokseen ja ehkä jopa hieman järkyttynytkin, että kuinka paljon muuttuikaan. Annoin vielä vanhoja vaatteitanikin hänelle ja taoin järkeä häneen, hänen ei tarvitsisi hävetä.

Katsottiin loppuilta elokuvia yhdessä. Äitikin tuli illemmalla kotiin, hän liittyi meidän seuraan. Tämä tuntui hyvältä, näin ei ole ollut pitkään aikaan. Me, kaikki kolme.

Päivät kuluivat töitä tehden ja vapaapäiviä nautiskellessa. Käytiin rannalla ottamassa aurinkoa, shoppailemassa, kahvilla ja milloin mitäkin keksi. Matkalle oltaisiin porukalla tahdottu, mutta monella oli rahasta pulaa. Roadtrip ainakin olisi suunnitelmissa.

En ole puhunut Matiakselle oikeastaan mitään, olen keskittynyt omiin juttuihini. Henri ei ole onnekseni ottanut yhteyttä, en jaksa säätöä yhdenyön juttujen kanssa. 

Tänään pääsin töistä ajoissa, illalla mentäisiin keskustan baariin. Aloiteltiin tyttöporukalla Sannan luona. Alkoholi nousi kamalan nopeasti, en ollut syönyt paljoa tänään. Huono olo tuli nopeasti, mutta toiset raahasivat minut baariin. Ostoskeskuksen luona olisi tämän kaupungin laadukkain baari, sinne siis. 

Porukkaa oli sopivasti. Tanssittiin monta tuntia ja juotiin shotteja.

Monet jätkät tulivat tanssimaan kanssani, niin kuin aina. Yhden miehen kanssa synkkasi aika hyvin, hän flirttasi paljon. Kolmen aikaan yöllä käveltiin hänen luokseen. Hän asui pienen matkan päässä.

Aamulla heräsin auringon valoon, kello ei voinut olla paljoa. Etsin kännykkäni ja katsoin sitä, kello oli vasta seitsemän aamulla. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa yön tapahtumista, olin juonut liikaa. Katsahdin mieheen, vai tuon kanssa olin ollut, en edes tiennyt hänen nimeään. Puin ja lähdin hiljaa ovea kohti, en halua herättää häntä. 

Piti hetki miettiä alaovella mihin suuntaan lähden, missä olen. Tajusin nopeasti ja lähdin kävelemään, oli älyttömän huono olo. Join todellakin liikaa, en muista milloin olisin viimeksi vetänyt tuollaiset perseet. 

 

Tuntui, että kylmähiki vain puski läpi ja oksennus oli tuloillaan. Horjahdin vähän, otin tukea seinästä.

Yht’äkkiä käteeni tarttui joku. Silmissä sumeni.

”Anna! Mikä on?”

Aukaisin silmäni.

”Matias?”

Otin enempi hänestä tukea.

”Ei hätää, minä tässä. Tarvitsetko lääkäriä?”, Matias kysyi huolestuneena.

”Ei en, saata minut vain kotiin.”, sanoin ja nousin enempi pystyyn.

Niin me lähdettiin kävelemään meille päin, hiljalleen ja varmasti, minä Matiaksen kainalossa.

Matias saattoi minut makuuhuoneeseen asti, lysähdin vain sängylle. Nousin vielä ja halasin.

”Kiitos”

Matias hymyili takaisin, asetti minut sängylle ja peitteli minut peitolla. Nukahdin kuin tukki, vaikka paha olo jylläsi pahasti.

Heräsin kolmen aikaan päivällä. Oksennus pulpahti heti kun olin nousemassa. Vittu mikä olo. 

Menin suihkuun, en kyennyt edes seisomaan paikallani. Mitä olin juonut eilen? Olisi kannattanut jättää välistä. Menin ruokapöytään istumaan, yritin syödä, turhaan. Tämä koko päivä menisi sängyssä.

Kiitin vielä Matiasta tekstarilla, kysyin miten hän oli niin aikaisin liikenteessä. Kuulemma töihin menossa, myöhästyi jonkun verran, mutta hyvä syy. Hän kysyi vielä minun vointiakin.

Seuraavana aamuna heräsin ajoissa, kun olin nukkunut niin paljon. Menin rannalle lukemaan lehteä ja ottamaan aurinkoa. Sanna tuli tuntia myöhemmin kaveriksi. Kerroin tapahtumista ja oloistani.

”Outoa, meinaan Sarilla oli mennyt muisti ja ”tajunta” kanssa, se oli ihan hukassa. Irja talutti sen kotiinsa yöllä. Veikkaisin tyrmäystippoja. Oletkohan sinä sitten juonut vähän sen juomasta ja saanut oireita?”, Sanna selitti mietteliäänä.

”Voi paska. Voisiko olla? Jonkun kanssa minä nain ilmeisesti, kun miehen vierestä heräsin. Tosi vähän muistikuvia..”, vastasin pettyneenä.

”Aika pelottavaa. Onneksi Sari saatettiin kotiin. Onko kaikki okei?”, Sanna vastasi.

”Joo ei tässä mitään, olen vaan vähän vihainen ja pettynyt. Ei minuun satu tai mitään, että luulenpa meillä olleen normaalia seksiä. Kumin käytöstä sitten en tiedä. Taidan joutua testeissä käymään.”, vastasin pettyneenä.

Matias pyysi parin päivän päästä yhdille, suostuin kohteliaisuuttani. Mentiin lähellä olevaan baariin terassille.

”Oletko jo kunnossa? Näytit pahalta silloin lauantaina.. Huolestuin.”, Matias kysyi.

”Joo, tosi paha krapula vaan oli. En ollut syönyt paljoa edellisenä iltana. Taisin joutua tyrmäystippojen uhriksikin..”, selitin.

”Mitä? Ei kai käynyt mitään pahempaa?”, Matias säikähti.

”En ilmeisesti saanut sitä paljoa, oli vähän niin kuin tosi paha känni, muisti pätki ja sitä rataa.”, vaikeroin takaisin.

Juteltiin pitkän aikaa. Matias tuntui mukavalta, yhtä mukavalta kuin joskus aikoinaan kun häneen tutustuin. Hän on ihanan huolehtiva, myöhästyi töistänsäkin minun takiani

Lähdettiin terassilta pois, käveltiin meille päin. Hän välttämättä tahtoi saattaa minut kotiini. Alaovella hän katsahti minuun ja hymyili.

”Olen ilmeisesti unohtanut jossain vaiheessa miten kaunis olet. Tunnut jumalaiselta nyt kun katson sinua tarkemmin. Älyttömän kaunis ja vapailla markkinoilla! En tajua..”, Matias ihannoi.

”Hei älä viitsi. On niitä kauniimpiakin nähty! Ja vapaana, koska vapaana. Ei ole tullut mitään maailmaa mullistavaa vastaan.”, virnuilin takaisin.

Matias siveli poskeani ja suuteli minua, kuiskasi korvaani ”Tahdon olla se maailman mullistava, sinulle.”

Sitten hän vain lähti. Kamalan salaperäinen ja niin ällöttävän romanttinenkin! En ole koskaan antanut kenenkään olla minulle romanttinen. Olisiko jo aika? Antaisinko mahdollisuuden? Mitä tyydytystä edes saan näistä yhden yön jutuista? Suunnilleen pelkkää harmia.

Juoksin Matiaksen perään, otin kädestä kiinni ja suutelin häntä.

”Yritä”, sanoin salaperäisesti ja lähdin kävelemään takaisin ovelle taakseni katsomatta.

Olisin tahtonut enemmänkin, viedä hänet huoneeseeni, riisua itseni alastomaksi hänen edessään ja olla hänelle kiihkeä, mutta. Minun kännisekoiluni.. En ole käynyt vielä testissä, vaikka pitäisi. Tämä antaa potkua ja rohkeutta hoitaa alta pois sen minkä olen itse toiminnallani aiheuttanut.

Ja ehkä on hyvä aloittaa tämä juttu vähän hillitymmin, katsoa rauhassa tulisiko enemmänkin.

Kävelin löntystellen rappuset ylös. Niin paljon ajatuksia päässä. Kotona ei ollut ketään. Otin jääkaapista ruokaa ja menin telkan eteen, sieltä tulee aina jotain turhaa ja aivoja vapauttavaa. Turha minun on tänään enään mitään miettiä, päivä se on huomennakin.